Tämän joulun odotus ei saanut mieltäni helkkämään tiukujen lailla, eikä rintaani ole hiipinyt valo ja lämmin olo kiiltävän uusista rinuliineista huolimatta. Olin onnistuneesti keskittynyt ahdistumaan tulevasta yksinolosta pyhinä ja eritoten siitä, että juuri tätä joulua en voi viettää lapseni kanssa. Välttelin kaikkea mikä liittyy jouluun ja kieltäydyin hymyilemästä. Jumala (tai Murphy) näki angstini ja järjesti ystävällisesti muuta mietittävää. Autosta katkesi pakoputki, vessanpöntön kansi halkesi ja revin berberini hissin oveen. Nyt olen vain onnellinen, että pyhinä voin hiljentyä itsekseni neljän seinän sisälle, vaikka tilastojen mukaan suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona. Naapuri kielsi minua liikkumasta heilläpäin.

Olen siis paneutunut uusin silmin joulun taikaan ja melkein nauttinut osallistumattomuudestani Jessen syntymäjuhlavalmisteluihin. Lapseni tosin väänsi iloiten postia sukulaisilleen ja sen riemun hälle soin. Olen ymmärtänyt, että joulukorttien syvin ja perimmäisin tarkoitus on ilahduttaa saajaansa. Ensimmäiset joulukortit saapuivat viime viikolla ja ilo oli kaukana, kun tajusin unohtaneeni nuo ärsyttävät ääliöt. Eihän heille viime vuonnakaan laitettu korttia. Eivätkö he päivitä postituslistojaan, mitä häh?

Jouluviikolla kaupoissa ryntäilyä rajoittavat tätä nykyä säännöt, joita suurin osa ihmisistä näyttää noudattavan:
Välittömästi kauppaan sisääntulon jälkeen tulee kainaloon ottaa mahdollisimman monta lahjapaperirullaa ja niitten kanssa kuljettaessa on tehtävä äkkinäisiä liikkeitä ja käännöksiä.
Kaupoissa on kuljettava ryhmässä ja/tai pareittain ja mielellään sellaisten alaikäisten kanssa, joilla on sekä alhainen verensokeri että uhmaikä.
Kassajonossa Visa Electronin saldo tulee olla hieman vähemmän kuin ostokset yhteensä.

Kaupoissa tollistelun ohella olen odottanut uusimman joulukuusivillityksen rantautumista Suomeen. Ameriikassa kuulemma joulukuuset kiinnitetään kattoon, koska näin oksien alle mahtuu huomattavasti enemmän lahjoja. Suuruudenhullun maan kansalaiset ovat samalla poistaneet pikkuruisen mistelin aiheuttaneet ahdistustilanteet. Nyt mahtuu isompimahainenkin vaihtamaan suudelmia perinteiseen tapaan. Itse ajattelin kiinnittää kuusen seinään. Juhlien jälkeen käytän tyveä rekkitankona joulukiloja pudotellessani. Oksille voi kätevästi ripustaa pyykkiä kuivamaan ja kesän alussa teen kuusenkerkkäsiirappia omasta sadosta.

Sen verran joulun antamisen henki on villinnyt minua, että olen shoppaillut itselleni joululahjoja. Kerrankin tiedän lahjojen olevan mieluisia. Konvehtirasiat eivät tosin ehtineet paperiin asti ja sisältö aiheutti melkoisen yllätyksen housunnapituksen yhteydessä.

Pukkeja on ruvennut vilahtelemaan nurkissa ja olen harkinnut, josko tilaisin aatoksi ihan oman. Näen jo sieluni silmin miten istun nokka kiinni ikkunassa koko päivän ihan vanhasta muistista, vaikka tiedän hänen tulevan klo 17.10. Pitkäparta kyselee aattoillan hämärtyessä olenko ollut tuhma ja lahjoo minua hänelle antamillani paketeilla. Istuttuani konvehtikuormassa hänen polvelleen laulamaan "Ken lelun tuo saa, ken pelin tuon saa" -biisiä, joudun kyyditsemään pukin polille polvikierukan rusahdettua pahan kerran. Kynttilät lepattavat ja olemme odotushuoneessa kahden..

Ehtoisaa Joulua ja Lahjakasta Uutta vuotta!