Olen 34-vuotias ihanainen, runsas, mutta rehevä nainen. Elän Keskisen Suomen napaseudulla, suhteellisen lähellä sykkeeltään reipasta Jyväskylää. En ole natiivi, herra paratkoon, mutta reippaasti olen kotiutunut tänne. Muuttoaikeita ei ole viime aikoina ollut, eikä todennäköisesti tulekaan, ellei Keno-voitto tipahda (tähän asti hyvin vaatimattomalle) säästötililleni. Silloin tietenkin otan virkavapaata, ostan lukaalin, tilaan sinne Feng Shui-konsultin järjestelemään sisustusta ja lähen Likan kanssa kiertämmään mualimmoo.

Savossa olen minä syntynyt ja sinne halajan ajoittain, osittain yleisön (Likkani) pyynnöstä. Rakkaan jälkikasvuni serkkukanta on asettunut vahvasti Ylä-Savoon ja ovathan hänen toiset isovanhempansakin siellä. Näennäis-sujuvasta yleiskielestä huolimatta olen Savon murteen vahva kannattaja. Työpaekalla en savvoo pysty viäntämmään niinku haluvaesin, mutta hittojakos tuosta murhetta ottammaan, kun sitä voep vappaa-aejalla tehä sielusa pohjasta. Tae sitte ee.

Elämääni rytmittää aika pitkälle Likka, työ, opiskelu ja erinäiset aktiviteetit ystävien kanssa. Yhdistystoiminnan jätin viisaana pois jo viime vuonna, sillä ikeen kantaminen tuntui raskaalta, mutta ärsyttävältä. Miksi tehdä vapaa-ajalla jotain mistä ei nauti? Tämän periaatteen mukaan siivoaminenkin on jäänyt äärimmäisen vähälle. Onneksi ystäviä käy ajoittain ja imurointi on pakko suorittaa, etteivät villakoirat intoudu puolustamaan reviiriään. Kiihkeinä työ- ja opiskeluviikkoina keväällä villakoirat tosin anoivat naapurista turvapaikkaa ja jättivät lapun, jossa julistivat asuntoni olevan sekaisuudessaan hengenvaarallinen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Harrastustoiminnasta olen huono sanomaan mitään. Voiko sykäyksittäin tapahtuvaa innostumista pakinoiden ja runojen kirjoittamiseen sanoa harrastukseksi? Entä kerran, tahi kaksi, viikossa pyöräilemistä? Mitenkäs uinti, joka ainakin vielä näillä lämpötiloilla on erittäin lyhyttä ja ytimekästä toimintaa? Entäs hengaaminen ja chillaaminen frendien kaa?

 

Sydänystäviä minulla on yksi ja tavan ystäviä 3. Heistä olen onnellinen ja toivon, että pysymme ystävinä vielä kauan. Olen tässä miettinyt, että ystävyys on kuin viini. Sitä pitää juoda säännöllisesti, eikä päästää etikoitumaan tai väljähtymään. Ystävyyteen kuuluu myös YYA-sopimus- välillä toinen kantaa toisen häntää ja sitten taas toisinpäin. Eikä niistä pidetä kirjaa tai räknätä, että "mää sulle sen vessapaperirullan silloin toissa vuonna toin, etkä vieläkään ole mulle lainaasi maksanut". Tietty rahalliset vastineet tulee suorittaa mahdollisimman pian, jos niitä ollaan lainailtu, sillä näillä lakeuksilla ei raha roiska.