Toivon, että jos lainaat runojani, mainitset myös mistä olet ne lainannut.

Tapaisimmepa tänään. Sanoisin, etten enää koskaan halua nähdä sinua.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Heräsin aamulla vihlovaan päänsärkyyn. Toteutumattomat unelmat eivät ole hyvä päänalunen.

 

Ajoin ensimmäistä kertaa talosi ohi eromme jälkeen.

Koitin olla katsomatta, mutta pääni kääntyi vanhasta tottumuksesta.

Muistot roikkuivat märkinä mattotelineellä,

kyynelet tippuivat räystäiltä,

ikävä istui pihapuussa.

Ja sinä seisoit keskellä pihaa kuin muistomerkkinä kaikelle sille,

mitä en koskaan saisi.

 

Kysyit kirjoitinko runoni meistä.

Mitä voisin vastata?

Ei kai väliä kuka sen tuskan koki ja sanoiksi puki.

Emme liene ainoita, jotka rakkauden ovat menettäneet.

 

Tänään makasin lakanoissa muistellen kosketustasi.

Kasvojasi, kun nautit. Silmiäsi, kun katsoit minua.

Eniten kaipasin niitä sanoja, joita en koskaan kuullut:

Haluan sinua.

***************

Silitin päätäsi, pienoinen, kuten niin monesti olen silittänyt. Kosketukseni huokui kaipausta ja ikävää, mutta ääneen sitä en voinut sanoa. Lähdit, kuten niin monta kertaa ennenkin ja kun palaat, on käsissäni ilo ja rakkaus.

 

Kun tapaamme, kerron sinulle miten kaunis olit vauvana.

Kun palelemme, muistelemme viime kesän lämpöä.

Kun painan sinut syliini, muistan miksi haluan elää.

Tuhat tarinaa minulla on sinusta ja ne kaikki kerron yhä uudestaan.

Ei tuntia, ettet mielessäni olisi. Ei päivää, etten sinusta kiittäisi.